Avioehto ei aina riitä – KKO 2026:15 perusteettoman edun palautuksesta osituksessa

Aleksi Kurkimäki | Julkaistu 2.9.2026

Korkein oikeus otti tuoreessa ratkaisussaan KKO 2026:15 kantaa siihen, voiko puoliso joutua palauttamaan perusteetonta etua omaisuuden erottelussa, vaikka puolisoiden avioehtosopimus sulkee avio-oikeuden kokonaan pois. Ratkaisu on hyvä muistutus siitä, ettei avioehto aina ole koko tarina.

Mistä ratkaisussa oli kyse?

A ja B olivat aviopuolisoja, joiden avioehtosopimus sulki avio-oikeuden kokonaan pois. Avioliiton aikana he ostivat yhdessä asunto-osakkeet noin 706 500 eurolla, kumpikin omistaen puolet. A maksoi oman osuutensa käteisenä kaupanteon yhteydessä, kun taas B otti puolisoiden keskinäisessä suhteessa vastatakseen asuntoon kohdistuneesta yhtiölainaosuudesta – tarkoituksena oli, että kumpikin vastaisi puolesta hankintahinnasta.

Asunto myytiin kuitenkin jo vuonna 2017, alle kolmen vuoden kuluttua ostosta. B oli ehtinyt lyhentää vastuulleen tullutta yhtiölainaa vain vähän. Kun myyntihinta jaettiin omistusosuuksien mukaan puoliksi, A menetti noin 166 632 euroa suhteessa siihen, mitä hän oli asuntoon sijoittanut – ja B sai vastaavan taloudellisen hyödyn.

Avioehto ei sulkenut pois perusteettoman edun palautusta

A vaati omaisuuden erottelussa, että B:n saama hyöty palautetaan. Korkeimmassa oikeudessa keskeinen kysymys oli, voidaanko puolisoiden välisessä omaisuuden erottelussa soveltaa yleisiä perusteettoman edun palautusta koskevia siviilioikeudellisia periaatteita.

Avioliittolain 103 b §:ssä säädetään osituksen sovittelusta, ja 107 §:n perusteella säännöstä voidaan soveltaa myös omaisuuden erotteluun. A ei kuitenkaan ollut vaatinut erottelun sovittelua. Korkein oikeus katsoi silti, ettei tämä estänyt asian arviointia yleisten perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden perusteella. Avioehtosopimus ja sen perusteella tehty omaisuuden erottelu eivät siis automaattisesti estä puolisoa esittämästä erillistä vaatimusta perusteettoman edun palautuksesta.

Miksi B:n saama etu oli perusteeton?

Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, mitä puolisot olivat alun perin tarkoittaneet asuntoa hankkiessaan: rahoittaa se yhtä suurin taloudellisin panoksin. A oli suorittanut oman osuutensa käytännössä heti, kun taas B:n oli tarkoitus suorittaa omansa vähitellen lainanlyhennyksin. Järjestely ei ehtinyt toteutua suunnitellulla tavalla, koska asunto myytiin varhaisessa vaiheessa, eikä asiassa ollut näyttöä siitä, että A olisi tarkoittanut lahjoittaa B:lle omaisuutta.

Jos myyntihinta olisi tässä tilanteessa jäänyt lopullisesti puoliksi jaetuksi, B olisi saanut huomattavan taloudellisen edun A:n kustannuksella ilman hyväksyttävää perustetta. Tämän vuoksi B velvoitettiin palauttamaan saamansa perusteeton etu.

Kohtuuttomuusväite ei muuttanut lopputulosta

B vetosi siihen, että hän jäisi palautuksen jälkeen käytännössä varattomaksi. Korkein oikeus ei pitänyt tätä riittävänä perusteena muuttaa lopputulosta: puolisot olivat nimenomaisesti sopineet avio-oikeuden kokonaan poissulkevasta avioehdosta, jonka lähtökohtana on, että kumpikin pitää oman omaisuutensa. Vaikka arvioinnissa otettiin huomioon myös puolisoiden pitkä parisuhde ja osallistuminen perheen elatukseen, kokonaisuutta ei pidetty B:n kannalta kohtuuttomana.

Mitä ratkaisu tarkoittaa käytännössä?

KKO 2026:15 osoittaa, ettei avio-oikeuden poissulkeva avioehto yksin ratkaise kaikkia puolisoiden välisiä varallisuuskysymyksiä. Avioehdon lähtökohta – kumpikin pitää oman omaisuutensa – pysyy voimassa, eikä ratkaisu tarkoita, että avioehtoa voitaisiin yleisesti kiertää vetoamalla kohtuuttomuuteen. Merkitystä voi kuitenkin olla sillä, miten yhteisiä hankintoja on tosiasiassa rahoitettu ja mitä puolisot ovat järjestelyllä alun perin tarkoittaneet.

Käytännössä tämä korostaa sitä, että kun puolisoiden taloudelliset panokset toteutuvat eri aikaan tai eri tavoin – esimerkiksi toinen maksaa käteisellä ja toinen lainanlyhennyksin – kannattaa pystyä myöhemmin osoittamaan, miten kustannukset oli tarkoitus jakaa. Tällainen dokumentointi voi ratkaista sen, joutuuko omaisuuden erottelussa vastaamaan myös perusteettoman edun palautusvaatimukseen.

Miten avioehtoon ja ositukseen kannattaa varautua?

Hyvin laadittu avioehtosopimus vastaa siihen, kenen omaisuutta mikäkin on avioliiton päättyessä. Se ei kuitenkaan yksinään ratkaise, miten yhteiset hankinnat ja niiden rahoitus otetaan huomioon, jos avioliitto päättyy suunniteltua aiemmin. Siksi sekä avioehtoa laadittaessa että myöhemmin avioero-osituksessa kannattaa käydä läpi myös se, miten yhteinen omaisuus on tosiasiassa rahoitettu.

Lakitoimisto aLexi Oy avustaa avioehtosopimusten laatimisessa sekä avioeroihin liittyvässä omaisuuden osituksessa. Jos haluat varmistaa, että oma tilanteesi on huomioitu kattavasti, varaa maksuton alkukartoitus.