Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu – kuka maksaa oikeudenkäyntikulut, jos et ollut kuljettaja?

Aleksi Kurkimäki | Julkaistu 13.9.2026

Mitä tapahtuu, jos yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö vaatii sinulta valvontamaksua, vaikka et ole itse pysäköinyt autoa? Entä jos et vastaa yhtiön lähettämiin kirjeisiin ja asia etenee käräjäoikeuteen?

Turun hovioikeus antoi 7.9.2026 ratkaisun (nro 196, S 26/51), jossa oli kyse juuri tällaisesta tilanteesta. Ajoneuvon haltija ei ollut ollut auton kuljettaja, mutta hän ei ollut myöskään vastannut pysäköinninvalvontayhtiön ennen oikeudenkäyntiä lähettämiin kirjeisiin.

Kun asia eteni käräjäoikeuteen, haltija kiisti vaatimuksen ja ilmoitti, kuka autoa oli tosiasiassa käyttänyt. Pysäköinninvalvontayhtiö luopui tämän jälkeen vaatimuksestaan. Ratkaistavaksi jäi kuitenkin kysymys siitä, kuka vastaa oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista. Hovioikeuden ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.

Kuka vastaa yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta?

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tai yksityisoikeudellisista valvontamaksuista ei ole erityistä lainsäädäntöä. Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu perustuu sopimukseen, joka voi syntyä ajoneuvon pysäköineen henkilön ja pysäköinninvalvontayhtiön välille. Ajoneuvon haltija ei siten ole automaattisesti maksuvelvollinen vain sillä perusteella, että ajoneuvo on rekisteröity hänen nimiinsä.

Korkein oikeus käsitteli kuljettajan henkilöllisyyteen liittyvää todistustaakkaa maaliskuussa 2026 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2026:24. Korkein oikeus katsoi, että pysäköinninvalvontayhtiöllä on lähtökohtaisesti todistustaakka niistä seikoista, joiden perusteella maksuvelvollisuuden synnyttävä sopimus on syntynyt. Jos riitaa on siitä, kuka auton on pysäköinyt, yhtiön on siis esitettävä uskottava näyttö siitä, että juuri vastaaja on ollut kuljettaja.

Ajoneuvon haltijuudella voi kuitenkin olla tässä arvioinnissa merkitystä. Korkeimman oikeuden mukaan yleisen kokemussäännön perusteella rekisteriin merkitty haltija usein joko kuljettaa ajoneuvoa itse tai ainakin tietää, kenen muun käytössä ajoneuvo tiettynä aikana on. Haltijalla on yleensä myös pysäköinninvalvontayhtiötä paremmat mahdollisuudet esittää näyttöä siitä, kuka ajoneuvoa on pysäköintihetkellä kuljettanut.

Korkeimman oikeuden tapauksessa vastaaja oli ajoneuvon ainoa rekisteriin merkitty haltija. Hän kiisti olleensa kuljettaja ja kertoi muun muassa, että hänen perheessään oli useita ajokortillisia henkilöitä ja että autoa käyttivät satunnaisesti myös perheen ulkopuoliset henkilöt. Hän ei kuitenkaan esittänyt näiden väitteiden tueksi todistelua.

Korkein oikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan näytetyksi, että haltija oli itse pysäköinyt ajoneuvon. Ratkaisu ei merkitse yleistä haltijavastuuta eikä sitä, että todistustaakka kuljettajan henkilöllisyydestä olisi lähtökohtaisesti ajoneuvon haltijalla. Valvontamaksua vaativalla yhtiöllä on lähtökohtaisesti todistustaakka sopimuksen syntymisen edellytyksistä. Haltijuudella ja haltijan mahdollisuuksilla esittää vastanäyttöä voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa sitä, onko yhtiö esittänyt riittävän näytön kuljettajasta.

Mitä Turun hovioikeuden tapauksessa tapahtui?

Turun hovioikeuden käsittelemässä tapauksessa pysäköinninvalvontayhtiö oli lähettänyt ajoneuvon haltijalle kolme perintäkirjettä ennen asian viemistä käräjäoikeuteen. Haltija ei ollut vastannut kirjeisiin.

Hovioikeus katsoi asiassa näytetyksi, että haltija oli saanut tiedon yhtiön perimästä saatavasta jo ennen oikeudenkäyntiä. Yhtiö nosti tämän jälkeen kanteen käräjäoikeudessa. Haltija kiisti kanteen heti siihen antamassaan vastauksessa ja nimesi henkilön, jonka käytössä ajoneuvo oli ollut valvontamaksun antamishetkellä.

Oikeudenkäynnin aikana pysäköinninvalvontayhtiö luopui kanteestaan pääasian osalta ja kanne hylättiin. Ratkaistavaksi jäi kuitenkin kysymys siitä, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista.

Oliko haltija aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin?

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 § 1 momentin mukaan voittanutkin asianosainen voi joutua korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jos hän on tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Pysäköinninvalvontayhtiön mukaan haltijan olisi pitänyt jo ennen oikeudenkäyntiä ilmoittaa, ettei hän ollut ollut kuljettaja. Yhtiö katsoi, että oikeudenkäynti olisi voitu välttää, jos haltija olisi vastannut sen lähettämiin perintäkirjeisiin.

Hovioikeuden enemmistö arvioi asiaa toisin. Yhtiö oli nostanut kanteen haltijaolettaman perusteella tietoisena siitä, että kysymys auton pysäköineestä henkilöstä saattoi olla riitainen. Hovioikeuden mukaan tämä kanteen menestymiseen liittyvä epävarmuus oli siten ollut yhtiön tiedossa jo kannetta nostettaessa.

Haltija puolestaan oli heti käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa kiistänyt kanteen ja nimennyt henkilön, jonka käytössä ajoneuvo oli ollut. Hovioikeus totesi lisäksi, ettei haltijalla, joka ei ollut pysäköinyt ajoneuvoa, ollut pysäköinninvalvontayhtiöön nähden oikeudenkäynnin ulkopuolista sopimusoikeudellista tai muutakaan velvollisuutta selvittää yhtiölle ajoneuvon pysäköineen henkilön eli yhtiön oikean sopimuskumppanin henkilöllisyyttä.

Haltijan ei tämän vuoksi katsottu tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä. Pysäköinninvalvontayhtiö velvoitettiin korvaamaan haltijan oikeudenkäyntikulut.

Ratkaisu ei ollut yksimielinen

Hovioikeuden ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen.

Eri mieltä ollut jäsen olisi päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen. Hän antoi merkitystä KKO 2026:24 todetulle kokemussäännölle, jonka mukaan ajoneuvon haltija usein joko kuljettaa ajoneuvoa itse tai ainakin tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut.

Koska yhtiö oli lähettänyt haltijalle kolme perintäkirjettä eikä haltija ollut ennen kanteen nostamista ilmoittanut, ettei hän ollut ollut kuljettaja, eri mieltä ollut jäsen katsoi haltijan huolimattomuudellaan aiheuttaneen tarpeettoman oikeudenkäynnin.

Eriävässä mielipiteessä tuotiin myös esiin, ettei hovioikeuksien oikeuskäytäntö ole tässä kysymyksessä yhdenmukaista. Turun hovioikeus oli päätynyt vuonna 2024 vastaavanlaiseen lopputulokseen kuin nyt, kun taas Helsingin hovioikeus 26.2.2026 antamassaan ratkaisussa nro 129 ja Vaasan hovioikeus 1.7.2026 antamassaan ratkaisussa nro 137 olivat päätyneet toisensuuntaiseen lopputulokseen.

Turun hovioikeuden ratkaisusta ei siksi voida päätellä, että pysäköinninvalvontayhtiön perintäkirjeet voisi turvallisesti jättää huomiotta. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen, oikeuskäytäntö ei ole yhtenäistä eikä ratkaisu ole vielä lainvoimainen.

Kannattaako pysäköinninvalvontayhtiön vaatimukseen vastata?

Vaikka Turun hovioikeuden enemmistö ei katsonut haltijan aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä, vaatimuksen jättäminen kokonaan huomiotta ei ole riskitöntä.

Jos et ole ollut auton kuljettaja ja katsot vaatimuksen perusteettomaksi, vaatimukseen kannattaa reagoida kirjallisesti. Näin jää myöhempää mahdollista riitaa varten näyttö siitä, että vaatimus on kiistetty ja millä perusteella.

KKO 2026:24 perusteella kannattaa lisäksi huomata, ettei pelkkä kuljettajana olemisen kiistäminen välttämättä riitä oikeudenkäynnissä. Ajoneuvon haltijuudella voi olla näyttöarvoa ja haltijalla on yleensä pysäköinninvalvontayhtiötä paremmat mahdollisuudet esittää selvitystä siitä, kuka ajoneuvoa on käyttänyt.

Valvontamaksu ja oikeudenkäyntikulut ovat eri kysymyksiä

Näissä tilanteissa on tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa.

Ensimmäinen kysymys on se, kuka auton on pysäköinyt ja onko hänen ja pysäköinninvalvontayhtiön välille syntynyt sopimus, johon valvontamaksu perustuu. Tätä kysymystä käsiteltiin ratkaisussa KKO 2026:24.

Toinen kysymys on se, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista, jos asia viedään tuomioistuimeen mutta valvontamaksua koskevasta vaatimuksesta myöhemmin luovutaan. Tätä Turun hovioikeuden 7.9.2026 ratkaisu koski.

Ajoneuvon haltijuus ei yksin synnytä velvollisuutta maksaa toisen henkilön saamaa yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Haltijuudella voi kuitenkin olla merkitystä näyttönä siitä, kuka ajoneuvoa on kuljettanut.

Turun hovioikeuden tuoreen ratkaisun perusteella myöskään se, ettei haltija ole vastannut pysäköinninvalvontayhtiön kirjeisiin ennen oikeudenkäyntiä, ei automaattisesti tarkoita, että hän joutuisi vastaamaan oikeudenkäyntikuluista. Ratkaisu syntyi kuitenkin äänestyksen jälkeen, eikä se ole vielä lainvoimainen. Siksi siitä ei voida tehdä yleistä johtopäätöstä siitä, miten oikeudenkäyntikulut kaikissa vastaavissa tilanteissa jaettaisiin.

Yhteenveto

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu perustuu sopimukseen, eikä auton haltija ole automaattisesti vastuussa maksusta vain haltijuutensa perusteella.

Jos kuljettajan henkilöllisyydestä syntyy riita, ajoneuvon haltijuudella voi kuitenkin olla merkitystä näyttönä. KKO 2026:24 pelkkä haltijan kiistäminen ilman sitä tukevaa todistelua ei riittänyt.

Turun hovioikeuden antamassa ratkaisussa kysymys oli puolestaan oikeudenkäyntikuluista. Hovioikeuden enemmistö katsoi, ettei haltija ollut aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä sillä perusteella, ettei hän ollut ennen oikeudenkäyntiä ilmoittanut pysäköinninvalvontayhtiölle, ettei ollut ollut kuljettaja.

Jos saat yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön maksuvaatimuksen ja katsot sen perusteettomaksi, vaatimusta ei kuitenkaan kannata jättää huomiotta. Jos asia etenee käräjäoikeuteen, haasteeseen on vastattava siinä asetetussa määräajassa. Jos asia on jo edennyt käräjäoikeuteen, haasteeseen on tärkeää vastata määräajassa ja tarvittaessa selvittää oikeudellista asemaa ennen vastauksen antamista.

Jos olet saanut vastaavan maksuvaatimuksen etkä ole varma, miten sinun kannattaisi edetä, ota yhteyttä Lakitoimisto aLexiin – autamme arvioimaan tilannettasi.