Harjoitteludirektiivi: EU valmistelee uusia sääntöjä harjoittelijoiden työehtoihin

Aleksi Kurkimäki | Julkaistu 22.9.2026

EU:ssa arvioitiin vuonna 2019 olevan noin 3,1 miljoonaa harjoittelijaa. Heistä noin 1,5 miljoonaa oli palkattomassa harjoittelussa.

Yhtenä ongelmana pidetään myös tilanteita, joissa harjoitteluksi nimetty järjestely on tosiasiassa tavallinen työsuhde. Tällöin työntekijä voi jäädä ilman hänelle kuuluvia työsuhteeseen perustuvia oikeuksia.

Tähän EU pyrkii puuttumaan niin sanotulla harjoitteludirektiivillä eli Traineeships Directive -ehdotuksella. Sen tavoitteena on parantaa harjoittelijoiden työehtoja ja tehostaa harjoitteluiksi naamioitujen tavallisten työsuhteiden tunnistamista.

Direktiiviä ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty, eikä sen lopullinen sisältö ole tiedossa. Euroopan komissio antoi ehdotuksensa maaliskuussa 2024, minkä jälkeen sekä EU jäsenvaltioita edustava neuvosto että Euroopan parlamentti ovat muodostaneet omat kantansa.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi, mitä komissio alun perin ehdotti, miten parlamentin ja neuvoston kannat eroavat toisistaan ja mitä valmistelu voi myöhemmin tarkoittaa Suomessa.

Mitä komissio alun perin ehdotti?

Euroopan komissio antoi direktiiviehdotuksensa 20.3.2024 (COM(2024) 132 final). Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa harjoittelijoiden työoloja ja torjua tilanteita, joissa tavallinen työsuhde on naamioitu harjoitteluksi.

Komission ehdottaman direktiivin soveltamisala on sidottu työsuhteeseen. Ehdotus koskee harjoittelijoita, joilla on jäsenvaltion lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukainen työsopimus tai työsuhde, kun huomioon otetaan myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Näin ollen esimerkiksi opintoihin kuuluva harjoittelu ei kuuluisi direktiivin soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että kyse on harjoittelusta, jos kyseessä ei ole työsuhde.

Komission alkuperäiseen direktiiviehdotukseen sisältyy useita merkittäviä muutoksia.

Harjoittelijoiden yhdenvertainen kohtelu

Ehdotuksen 3 artiklan mukaan harjoittelijaa ei saisi kohdella työehtojen, mukaan lukien palkan, osalta epäedullisemmin kuin vastaavaa tavallista työntekijää samassa työpaikassa pelkästään sillä perusteella, että hän on harjoittelija.

Erilainen kohtelu voisi kuitenkin olla sallittua, jos siihen on objektiivinen peruste. Arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi erilaiset tehtävät, vähäisempi vastuu, työn intensiteetti tai harjoitteluun liittyvän oppimis- ja koulutussisällön painoarvo.

Direktiiviehdotus ei siis yksinkertaisesti tarkoita sitä, että kaikki harjoittelijat saisivat automaattisesti saman palkan kuin vakituiset työntekijät.

Harjoitteluiksi naamioitujen työsuhteiden tunnistaminen

Ehdotuksen 4 ja 5 artikloissa pyritään tehostamaan sellaisten tilanteiden tunnistamista, joissa harjoitteluksi ilmoitettu järjestely on tosiasiassa tavallinen työsuhde.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä asiasta kokonaisarviointi. Arvioinnissa voitaisiin kiinnittää huomiota esimerkiksi harjoittelun kestoon, oppimis- ja koulutussisällön merkitykseen, harjoittelijan tehtäviin ja vastuisiin sekä siihen, edellytetäänkö harjoittelijalta aikaisempaa työkokemusta samoista tai samankaltaisista tehtävistä. Jäsenvaltioiden olisi myös huolehdittava tehokkaista viranomaistarkastuksista ja muista valvontatoimista.

Harjoittelun liiallisen keston arviointi

Komission direktiiviehdotus ei aseta kaikille harjoitteluille esimerkiksi kuuden kuukauden ehdotonta enimmäiskestoa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi määriteltävä aikaraja, jonka ylittyminen voi olla merkki harjoittelun tai saman työnantajan luona toistuvien harjoittelujen liiallisesta kestosta. Objektiivisesti perustelluista syistä tästä voitaisiin poiketa.

Kuuden kuukauden lähtökohtaisesta enimmäiskestosta on kuitenkin keskusteltu EU harjoittelupaketin yhteydessä. Se liittyy direktiivin rinnalla annettuun erilliseen harjoittelujen laatua koskevaan suositusehdotukseen, jota käsitellään jäljempänä.

Tietoja harjoittelupaikkailmoituksiin

Komission ehdotuksen mukaan harjoittelupaikkailmoituksissa pitäisi antaa tietoa esimerkiksi odotettavista tehtävistä, työehdoista ja palkasta, sosiaaliturvan kattavuudesta sekä harjoittelun oppimis- ja koulutussisällöstä. Tavoitteena on, että harjoittelija voisi jo hakuvaiheessa arvioida paremmin, millaisesta harjoittelusta on kysymys.

Oikeussuoja ja seuraamukset

Harjoittelijoilla pitäisi olla käytettävissään tehokkaat ja puolueettomat riidanratkaisumenettelyt sekä mahdollisuus asianmukaiseen hyvitykseen silloin, kun heidän direktiiviin tai muuhun sovellettavaan EU-oikeuteen perustuvia oikeuksiaan on loukattu.

Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä direktiivin rikkomiseen sovellettavista tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista. Lisäksi harjoittelijaa olisi suojattava epäedulliselta kohtelulta sen vuoksi, että hän käyttää direktiivin mukaisia oikeuksiaan.

Direktiivi ja harjoittelusuositus ovat eri asioita

Harjoitteludirektiivin yhteydessä on tärkeää erottaa toisistaan kaksi eri EU-hanketta.

Komissio antoi 20.3.2024 varsinaisen direktiiviehdotuksen (COM(2024) 132) lisäksi erillisen ehdotuksen harjoittelujen laatua koskevaksi neuvoston suositukseksi (COM(2024) 133). Näiden oikeudellinen merkitys on erilainen. Direktiivi velvoittaisi hyväksymisensä jälkeen jäsenvaltiot saavuttamaan siinä asetetut tavoitteet kansallisella sääntelyllä. Neuvoston suositus ei puolestaan ole samalla tavalla oikeudellisesti sitova.

Kaikki harjoittelupaketin yhteydessä esillä olleet uudistukset eivät siten sisälly itse direktiiviehdotukseen. Esimerkiksi komission suositusehdotuksen lähtökohtana on, ettei harjoittelu kestäisi yli kuutta kuukautta, ellei pidemmälle kestolle ole objektiivista perustetta. Sama koskisi lähtökohtaisesti myös saman työnantajan luona toistuvien harjoittelujen yhteenlaskettua kestoa.

Suositusehdotuksessa käsitellään lisäksi muun muassa kirjallisia harjoittelusopimuksia, mentorointia, työympäristöä, harjoittelijan sosiaaliturvan kattavuutta ja väärinkäytösten ilmoittamiseen tarkoitettuja kanavia. Direktiiviehdotuksen ja suositusehdotuksen sisältöä ei siksi pidä sekoittaa keskenään.

Neuvosto sopi kannastaan kesäkuussa 2025

EU jäsenvaltioita edustava neuvosto sopi omasta neuvottelukannastaan eli yleisnäkemyksestään 19.6.2025. Neuvosto kannattaa direktiivin kahta keskeistä tavoitetta: työsuhteessa olevien harjoittelijoiden yhdenvertaisen kohtelun parantamista ja harjoitteluiksi naamioitujen työsuhteiden torjumista.

Neuvoston kanta eroaa kuitenkin komission ehdotuksesta muun muassa direktiivin soveltamisalan osalta. Neuvoston kannassa esimerkiksi aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin kuuluvat harjoittelut sekä sellaiset harjoittelut, jotka ovat pakollinen osa tiettyä koulutusta, jäisivät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Neuvosto on myös korostanut, ettei direktiivi velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansalliseen sääntelyyn erityistä harjoittelijoita koskevaa työsuhdetyyppiä. Neuvoston yleisnäkemys toimii sen neuvotteluasemana suhteessa Euroopan parlamenttiin. Kyse ei siis ole vielä lopullisesta direktiivistä.

Euroopan parlamentti haluaa laajempaa sääntelyä

Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi syyskuussa 2025 mietinnön direktiiviehdotuksesta. Parlamentti vahvisti lokakuussa 2025 valtuutuksen neuvottelujen käymiseen neuvoston kanssa.

Parlamentin kanta menee monilta osin komission alkuperäistä ehdotusta pidemmälle. Parlamentin kannan mukaan harjoittelun tulisi sisältää merkittävä oppimis- ja koulutuksellinen osuus. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät muun muassa harjoittelut, jotka ovat pakollinen ja erottamaton osa virallisen korkeakoulu- tai ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmaa ja jotka suoritetaan yksinomaan opinto- tai ammattipisteiden saamiseksi. Myös oppisopimukset jäisivät ulkopuolelle.

Parlamentti haluaa lisäksi, että harjoittelijalle annetaan ennen harjoittelun alkamista kirjallinen sopimus. Siitä pitäisi käydä ilmi muun muassa:

• harjoittelun kesto;

• palkka kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukaisesti;

• harjoittelijan ja harjoittelun tarjoajan sopimat oppimis- ja koulutustavoitteet; sekä

• mentoroinnin ja arvioinnin järjestäminen.

Parlamentti haluaa myös vahvistaa vammaisten harjoittelijoiden asemaa esimerkiksi työpaikan esteettömyyden ja kohtuullisten mukautusten osalta.

Harjoitteluiksi naamioitujen työsuhteiden arvioinnissa parlamentti puolestaan haluaa kiinnittää huomiota myös esimerkiksi harjoittelijoiden määrään suhteessa työpaikan muihin työntekijöihin. Myös nämä ovat kuitenkin vasta parlamentin neuvottelukannan sisältöä. Niitä ei vielä voida pitää Suomessa tai muualla EU voimassa olevina vaatimuksina.

Missä vaiheessa harjoitteludirektiivi on nyt?

Tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2026 direktiiviä ei ole vielä hyväksytty. Komissio antoi alkuperäisen ehdotuksensa maaliskuussa 2024, neuvosto muodosti yleisnäkemyksensä kesäkuussa 2025 ja parlamentti vahvisti neuvotteluvaltuutuksensa lokakuussa 2025.

Parlamentin ja neuvoston kannat poikkeavat toisistaan useissa kysymyksissä, joten tässä vaiheessa ei voida varmuudella sanoa, millainen direktiivin lopullinen sisältö tulee olemaan. Myöskään direktiivin lopullista hyväksymis- tai voimaantuloajankohtaa ei vielä tiedetä.

Milloin direktiivi pitäisi panna täytäntöön Suomessa?

Koska direktiiviä ei ole vielä hyväksytty, Suomella ei ole tällä hetkellä direktiivin täytäntöönpanoa koskevaa määräpäivää. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan jäsenvaltioilla olisi kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivin edellyttämät säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Lopullinen täytäntöönpanoaika määräytyy kuitenkin vasta hyväksytyn direktiivin perusteella ja voi vielä muuttua lainsäädäntömenettelyn aikana. Direktiivi ei myöskään lähtökohtaisesti tarkoita sitä, että sen säännökset sellaisinaan korvaisivat Suomen työlainsäädännön. Suomen olisi arvioitava, mitä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön tarvitaan direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön voidaan siten arvioida luotettavasti vasta, kun direktiivin lopullinen sisältö on tiedossa.

Harjoittelun ja työsuhteen raja on merkityksellinen jo nyt

Harjoitteludirektiivin keskeneräisyys ei tarkoita sitä, etteikö harjoittelun oikeudellisella luonteella olisi jo nykyisin merkitystä Suomessa. Työsopimuslain 1 luvun 1 § mukaan lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Jos työsuhteen tunnusmerkkien soveltaminen aiheuttaa epäselvyyttä tai tulkinnanvaraisuutta, oikeussuhteen luonnetta arvioidaan kokonaisharkinnalla. Arvioinnissa otetaan huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat.

Sopimukselle annettu nimi ei siten yksin ratkaise sitä, onko kysymys työsuhteesta.

KHO 2025:41 – tosiasiallisilla olosuhteilla on merkitystä

Korkein hallinto-oikeus käsitteli työsuhteen tunnusmerkkejä ratkaisussaan KHO 2025:41.

Tapauksessa ei ollut kysymys harjoittelijoista vaan digitaalisen alustan kautta työskentelevistä ruokaläheteistä. KHO katsoi, että kaikki työsopimuslain 1 luvun 1 § 1 momentin mukaiset työsuhteen tunnusmerkit täyttyivät.

KHO kiinnitti kokonaisarvioinnissaan huomiota muun muassa yhtiön sopimukseen perustuviin oikeuksiin sekä siihen, miten yhtiö pystyi digitaalisen alustansa avulla seuraamaan ja valvomaan lähettien työsuorituksia. KHO katsoi lähettien olevan kokonaisuutena arvioiden alisteisessa asemassa suhteessa yhtiöön. Lähettien itsenäisyys oli siten osittain vain näennäistä ja peitti todellisen työsuhteen.

Ratkaisu ei koskenut harjoittelua, eikä siitä siksi voida suoraan päätellä, milloin harjoittelija on työsuhteessa. Se havainnollistaa kuitenkin hyvin Suomen oikeudessa sovellettavaa lähtökohtaa: oikeussuhteen luonnetta ei ratkaista yksinomaan sopimukselle annetun nimikkeen perusteella, vaan arvioinnissa merkitystä on sopimuksen sisällöllä ja työnteon tosiasiallisilla olosuhteilla.

Harjoittelun tarjoajan kannalta olennaista onkin jo nykyisin arvioida, millaisessa oikeussuhteessa työtä tosiasiassa tehdään. Jos työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kyse voi olla työsuhteesta siitä riippumatta, millä nimikkeellä järjestelystä on sovittu.

Voiko harjoittelu olla palkatonta?

Harjoittelun kutsuminen harjoitteluksi ei itsessään ratkaise sitä, onko työ palkallista vai palkatonta.

Työsopimuslain mukaisen työsuhteen yksi tunnusmerkki on työn tekeminen palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Lain soveltamista ei kuitenkaan estä yksinomaan se, ettei vastikkeesta ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, ettei työtä ollut tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.

Jos järjestely on työsopimuslain tarkoittama työsuhde, siihen sovelletaan työsuhdetta koskevaa lainsäädäntöä. Pelkällä ”harjoittelu”-nimikkeellä ei voida kiertää työsuhteeseen liittyviä velvoitteita.

Toisaalta kaikki harjoittelu ei automaattisesti muodosta työsuhdetta. Esimerkiksi koulutukseen liittyvän harjoittelun oikeudellinen asema riippuu siitä, millä perusteella ja millaisissa olosuhteissa harjoittelu järjestetään.

Yhteenveto

EU harjoitteludirektiivi on vielä keskeneräinen. Komissio antoi direktiiviehdotuksen maaliskuussa 2024, neuvosto muodosti oman neuvottelukantansa kesäkuussa 2025 ja Euroopan parlamentti omansa syksyllä 2025. Parlamentin ja neuvoston näkemyksissä on edelleen eroja, eikä direktiivin lopullista sisältöä tai voimaantuloajankohtaa vielä tiedetä.

Direktiiviehdotuksen keskeisiä tavoitteita ovat työsuhteessa olevien harjoittelijoiden yhdenvertaisen kohtelun parantaminen sekä sellaisten tilanteiden torjuminen, joissa tavallinen työsuhde on naamioitu harjoitteluksi. Direktiiviehdotuksen rinnalla valmistellaan lisäksi harjoittelujen laatua koskevaa suositusta. Nämä kaksi hanketta on tärkeää erottaa toisistaan, sillä esimerkiksi paljon esillä ollut kuuden kuukauden harjoitteluaika sisältyy komission suositusehdotukseen eikä sellaisenaan alkuperäiseen direktiiviehdotukseen.

Suomessa harjoittelun ja työsuhteen välinen rajanveto on kuitenkin merkityksellinen jo nykyisen lainsäädännön perusteella. Jos järjestely täyttää työsopimuslain mukaiset työsuhteen tunnusmerkit, pelkkä harjoitteluksi nimeäminen ei ratkaise oikeussuhteen luonnetta.

Tarvitseeko yrityksesi apua työoikeudellisissa kysymyksissä?

Työsuhteisiin liittyvät kysymykset kannattaa selvittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta sopimukset ja käytännöt ovat lainmukaisia ja mahdolliset epäselvyydet voidaan ehkäistä ennalta.

Lakitoimisto aLexi auttaa yrityksiä työoikeudellisissa kysymyksissä sekä työsopimusten laatimisessa ja tarkistamisessa.

Ota yhteyttä, jos tarvitset apua yrityksesi työoikeudellisessa asiassa. Voit myös suoraan varata maksuttoman alkukartoituksen.