Voiko henkivakuutuskorvauksesta luopua osittain? KHO linjasi verotuksen

Aleksi Kurkimäki | Julkaistu 5.11.2026

Korkein hallinto-oikeus antoi 5.11.2026 ratkaisun KHO 2026:88, joka selventää henkivakuutuskorvauksesta luopumisen verotusta. Ratkaisussa hyväksyttiin järjestely, jossa edunsaaja ottaa vastaan vain osan korvauksesta ja loppuosa siirtyy hänen lapsilleen suoraan lain nojalla.

Verotuksessa tehokas luopuminen tarkoittaa tässä kahta asiaa. Luopujalle ei määrätä perintöveroa hänen luopumastaan osasta. Luovutun osan saajalle ei myöskään määrätä lahjaveroa luopumisen perusteella.

Ratkaisu eroaa lakimääräisestä perinnöstä luopumisesta. Perinnöstä ei voi verotuksessa tehokkaasti luopua vain osittain.

Mistä tapauksessa oli kyse?

E kuoli vuonna 2025. Hänellä oli säästöhenkivakuutus, jonka korvaussumma oli noin 185 000 euroa. Vakuutuksen edunsaajiksi oli määrätty ”lapset”.

E:n lapsista B aikoi ottaa oman osuutensa vastaan. A puolestaan aikoi luopua osuudestaan kokonaan, jolloin hänen tilalleen tulisivat hänen lapsensa C ja D.

C ja D aikoivat kumpikin ottaa korvauksesta vastaan 19 999 euroa ja luopua loppuosasta. Luovutut osuudet siirtyisivät edelleen heidän omille lapsilleen.

Kysymys oli siitä, hyväksytäänkö osittainen luopuminen verotuksessa. Vaihtoehtona oli, että C:n ja D:n katsottaisiin ensin saaneen koko osuutensa ja sen jälkeen lahjoittaneen osan siitä lapsilleen.

Verohallinto hyväksyi luopumisen ennakkoratkaisussaan. Turun hallinto-oikeus päätyi vastakkaiseen lopputulokseen. KHO kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi Verohallinnon ennakkoratkaisun voimaan äänin 4–1.

Miksi henkivakuutuskorvausta arvioidaan eri tavalla kuin perintöä?

Jos vakuutuksen edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman perusteella maksettava korvaus ei kuulu hänen kuolinpesäänsä. Tästä säädetään vakuutussopimuslain 47 §:n 3 momentissa.

Korvaus perustuu vakuutussopimukseen, ja se maksetaan edunsaajalle kuolinpesän ulkopuolelta. Se voi silti olla perintöveron alaista perintö- ja lahjaverolain 7 a §:n perusteella.

Kun edunsaajiksi on määrätty ”lapset”, vakuutussopimuslain 50 §:n 3 momentin mukaan määräys on voimassa perintökaaren mukaisten rintaperillisten hyväksi. Korvaus jaetaan heidän kesken samassa suhteessa kuin perintö. Tätä tulkintasääntöä sovelletaan kuitenkin vain, jos edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista ei seuraa muuta.

KHO:n mukaan tämä yhteys perintökaareen ei yksin tarkoita, että vakuutuskorvauksesta luopumista pitäisi verotuksessa arvioida samalla tavalla kuin perinnöstä luopumista.

Ratkaisevaa oli loppuosan siirtyminen suoraan lain nojalla

KHO erotti toisistaan kaksi tilannetta. Joko edunsaaja määrää itse, kuka saa hänen luopumansa osuuden, tai osuus siirtyy eteenpäin suoraan lain perusteella.

Ratkaistussa tapauksessa C ja D eivät itse määränneet loppuosan saajia. Osuudet, joita he eivät ottaneet vastaan, siirtyivät heidän lapsilleen vakuutussopimuslain mukaisesti.

Tämän vuoksi heidän ei katsottu ensin ottaneen koko korvausosuuttaan vastaan ja lahjoittaneen siitä osaa eteenpäin. Verotuksessa otettiin huomioon se määrä, jonka kukin tosiasiassa sai.

KHO viittasi myös aiempaan ennakkopäätökseensä KHO 2007:81. Sen mukaan edunsaajana pidetään verotuksessa sitä, joka tosiasiallisesti saa vakuutuskorvauksen. Tuo ratkaisu koski kokonaan luopumista. KHO:n mukaan samaa periaatetta on sovellettava myös osittaiseen luopumiseen.

Ero perinnöstä ja testamentista luopumiseen

Lakimääräisestä perinnöstä ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi luopua osittain verotuksellisesti tehokkaasti. Jos perillinen ottaa vastaan osan perinnöstään ja luopuu lopusta, hänelle määrätään lähtökohtaisesti perintövero koko perintöosuudesta. Luovutun osuuden saajalle voi lisäksi tulla lahjaveroa.

Testamentilla saadusta omaisuudesta osittainen luopuminen on puolestaan vakiintuneesti katsottu mahdolliseksi.

KHO 2026:88 vahvistaa, ettei lakimääräisen perinnön osittaista luopumista koskevaa linjaa voi sellaisenaan soveltaa edunsaajamääräykseen perustuvaan henkivakuutuskorvaukseen.

Mitä ratkaisu tarkoittaa käytännössä?

Ratkaisu voi mahdollistaa vakuutuskorvauksen jakautumisen useammalle sukupolvelle ilman, että luopumisesta aiheutuu erillistä lahjaverotusta.

Esimerkki: jos vanhemman henkivakuutuksen edunsaajiksi on määrätty ”lapset”. Yksi lapsista luopuu korvauksesta kokonaan, jolloin hänen lapsensa tulevat hänen sijaansa. Jos tilanne vastaa ratkaisussa kuvattuja edellytyksiä, nämä lapsenlapset voivat ottaa vastaan vain osan korvauksesta. Loppuosa siirtyy edelleen heidän lapsilleen.

Verotuksessa tehokas luopuminen ei kuitenkaan tarkoita, että vastaanotettu korvaus olisi automaattisesti verovapaa. Perintöveronalainen vakuutuskorvaus lisätään saajan samalta vainajalta saamaan muuhun perintöveronalaiseen omaisuuteen. Perintövero määrätään niiden yhteismäärän perusteella (Verohallinnon ohje Henkivakuutuksen verotus, luku 4.1).

Mikä verovapaa raja koskee tilannetta?

Perintöverotuksen alaraja nousi vuoden 2026 alussa. Perintö- ja lahjaverolain 13 §:n mukaan perintöosuus on verosta vapaa, kun se ei nouse 30 000 euroon. Aiempi raja oli 20 000 euroa.

Sovellettava raja määräytyy lähtökohtaisesti perittävän kuolinpäivän mukaan. Sillä, milloin korvausta haetaan tai milloin luopuminen tehdään, ei ole tässä merkitystä. Ratkaisun tapauksessa vakuutettu oli kuollut vuonna 2025. Siksi suunniteltu vastaanotettava määrä oli 19 999 euroa.

Vakuutuskorvaukselle ei nykyään ole omaa, erillistä verovapaata osuutta. Aiemmin vakuutuskorvaus oli perintöverosta vapaa 35 000 euroon asti jokaiselle saajalle, mutta tämä niin sanottu vapaaosa poistettiin vuoden 2018 alusta. Jos perittävä on kuollut 1.1.2018 tai sen jälkeen, vapaaosaa ei enää sovelleta.

Esimerkiksi jos saaja saa samalta vainajalta 25 000 euroa perintöveronalaista vakuutuskorvausta ja lisäksi 15 000 euroa perintöä, verovapautta arvioidaan lähtökohtaisesti näiden yhteismäärän eli 40 000 euron perusteella.

Mitä ennen luopumista pitää tarkistaa?

1. Edunsaajamääräys ja sijaantulo

Ratkaisussa edunsaajamääräys oli ”lapset”, ja luovutut osuudet siirtyivät jälkeläisille suoraan lain perusteella. Jos edunsaajaksi on nimetty tietty henkilö tai vakuutuksessa on toissijainen edunsaajamääräys, tilanne on selvitettävä erikseen.

2. Luopumisen ehdottomuus

KHO totesi, ettei ehdollinen luopuminen ole verotuksessa tehokas. Tapauksessa hakemuksessa esitetty verotusta koskeva ehto ei estänyt luopumista. Tämä johtui siitä, että KHO tulkitsi luopumisilmoitukset annettaviksi vasta sen jälkeen, kun ennakkoratkaisu on saanut lainvoiman.

3. Luovutun osuuden ohjaaminen

Luopuja ei saa itse ohjata vastaanottamatta jättämäänsä osuutta valitsemalleen henkilölle. Ratkaisun kannalta olennaista oli, että loppuosa siirtyi sijaantulijoille suoraan lain nojalla.

4. Korvaukseen ryhtyminen

Tapauksessa vakuutuskorvausta ei ollut haettu eikä siihen ollut muutenkaan ryhdytty. Luopuminen on siksi syytä selvittää ennen kuin korvausta haetaan tai siitä määrätään.

5. Saajan muu perintö ja korvauksen verokohtelu

Tässä käsitellyille jälkeläisille maksettava korvaus kuuluu perintöverotukseen. Kaikkia edunsaajia ei kuitenkaan veroteta samalla tavalla. Jos korvaus maksetaan muulle kuin tuloverolain 34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle lähiomaiselle, kuten puolisolle tai suoraan alenevassa polvessa olevalle perilliselle, se on perintöveron sijasta tuloveron alaista pääomatuloa.

Milloin kannattaa hakea apua?

Henkivakuutuskorvauksesta luopumisen edellytykset kannattaa selvittää ennen korvauksen hakemista.

Epäselvässä tilanteessa Verohallinnolta voi hakea ennakkoratkaisua ennen luopumisen toteuttamista.

Jos haluat varmistaa, miten ratkaisu vaikuttaa omaan tilanteeseesi, voit varata maksuttoman 30 minuutin alkukartoituksen.